Hemmetin naamakirja. Sen varaan ei kannattaisi kyllä laskea mitään, mutta voisi se kyllä toimiakin, ainakin silloin, kun on kyse tärkeistä asioista!

Minun ja MJ:n piti tosiaan tavata tänään, mutta kellon löi aina vain uusia lukemia, eikä MJ ottanut minuun minkäänlaista kontaktia. Lähettelin tekstiviestiä, jossa kyselin, mitä hän touhuilee, mutta vastausta ei tullut. Rauhoittelin itseäni, ja päätin mennä lepuuttamaan ajatuksiani tähän mainitsemaani epäsosiaaliseen mediaan, Facebookiin.
Sattuikin sitten niin, että MJ oli paikalla, ja hetken tuumailtuani meninkin sitten kyselemään kuulumisia. Odottelin ja odottelin, mutta vastausta ei tullut, ei sitten minkäänlaista. Mietteissäni päätin jättää tietokoneella istumisen sikseen, ja huvittelin taas muilla keinoin – tosin mitään huvia se ei ollut, koska päässäni oli lukemattomia kysymyksiä siitä, miksei MJ vastaa minulle viesteihin sitten yhtään missään.
Päätin lähteä käyttämään koiraani korttelin ympäri sillä aikaa, kun Vauva tuhisi unillaan. Matkalla tietysti sain päähäni yrittää rimpauttaa MJ:lle, mutta… ei vastausta. Tämä sai tietysti ajatukseni laukkaamaan ties mihin sfääreihin, kuinkas muutenkaan.
Kotiin päästyäni vauva tuhisi edelleen, joten kirjauduin uudelleen rakkaaseen naamakirjaan, jossa huomasin, että MJ oli ilmeisestikin vastannut kirjoittamaani viestiin. Ystäväni Facebook teki kuitenkin temput, eikä näyttänyt minulle yhtään mitään – tai siis kaiken muun, muttei kyseistä viestiä. Ajattelin siis, ettei MJ ole kirjoittanut mitään, vaan kyseessä on Facebookin ilmoitus siitä, että MJ ”on poissa” tms.
Ajatukseni sen kuin laukkasivat, ja painelin itsekin nukkumaan, sillä minusta tuntui pahalta. Itsekseni mutisin, että kun tämän aina pitääkin mennä tällä lailla. ”Aina minä saan nenilleni, jos jotain yritän”, mutisin, ja painoin pään tyynyyn.
Myöhemmin illalla käytin uudemman kerran koiraa samalla pohtien, ettei moinen käytös vastaa ollenkaan sitä kuvaa, minkä olen MJ:n olemuksesta saanut. Päädyin siihen, ettei MJ ole yhtään sen tyyppinen, ettei sanoisi suoraan tai muuten ilmaisisi, ellei olisikaan enää kiinnostunut. ”Yllätyksiä voi tulla”, sanoi epävarma ääni sisälläni, ja tunsin itseni typeräksi.
Järkeilin, ettei MJ ole voinut kadota maan alle, mutta en siltikään saanut itseäni rauhoittumaan siihen olotilaan, kuin olisin halunnut. (No enpä tietenkään, koska muutoinhan en olisi kiinnostunut ko. ihmisestä.)
Päätin, etten enää tänään soittele tai tekstaile hänelle, mutta mikäli hän tulee Naamakirjaan, kyselen, olinko käsittänyt jotain väärin tämänpäiväisen tapaamisemme suhteen. Ja niin sitten kyselinkin. MJ kertoi kyllä lähettäneensä viestin ko. asiaa koskien, mutten ilmeisestikään ollut saanut sitä…
Huh huh. Elämäni pahin kokemus pitkään aikaan. Oikeasti. Miksi sitä ihmisen pitää olla näin tyhmä, epävarma ja epäluuloinen? Onneksi sentään asia selvisi…