Kuinka ollakaan, sain taas haukut. Tällä kertaa asialla oli tyttäreni isä, joka suutahti, kun en suostunut ajamaan kolmea tuntia 38 asteen kuumeessa olevan tytön kanssa vain, jotta pääsen taas pahoittamaan mieleni.

Olin tietysti fiksuna tuonut ajatukseni esille jo aiemmin, mutta ilmeisesti en kuitenkaan kyllin selkeästi. Täytyykin ruveta harjoittelemaan tuota ulosantia…
Joka tapauksessa miehen suusta tullut nimittely johti siihen, että käskin häntä olemaan soittamatta minulle enää ikinä. Tepsikö se? Turha luulo. Pommittelu on jatkunut puhelun jälkeen iltaan saakka, mutta juuri nyt on onneksi hyvin rauhallista. Toivottavasti tämä rauha jatkuukin, minua nimittäin ei kiinnosta keskustella kyseisen ihmisen kanssa sitten tippaakaan.