Eipä tarvinnut odottaa huomiseen, sillä törmäsin häneen kaupungilla… Kohtaloko se oli, vai mikä? No, joka tapauksessa, minä en huomannut häntä, mutta hän huomasi minut. Tuli sitten juttelemaan. Minä olin nimennyt hänet mukavaksi Jukaksi, joten kutsuin häntä sillä nimellä. Mukava-Jukka heitti myös ehkä yhden maailman kliseisimmistä virkkeistä; ”Vaihdettaisiinko numeroita, kun olen kyllästynyt omaani?”
perjantai, 1. heinäkuu 2011
Kommentit