Tämähän nyt on varsinainen mieskesä. Aamulenkillä nimittäin kohtasin koiraansa lenkittävän miehen, jolta huvikseni kysyin, mitä rotua hänen koiransa on.

”Se on tällainen japanilainen akita”, vastaa mies. Kehun koiraa nätiksi, koska sitä se on.
”Mä taas olen Jukka, ja olen tosi mukava", jatkaa mies.
Virnistelyä. Hetken mietittyäni juttelen miehen kanssa niitä näitä. Arkipäiväisiä asioita, kesään liittyviä asioita, työhön liittyviä asioita, lapsiin liittyviä asioita… kunnes tulen risteykseen, josta minun on käännyttävä kotimatkalle.
”Huomenna samaan aikaan?” heittää mies.
Tyydyn kohauttamaan harteitani. Huomiseen on pitkä aika, mutta juttuseura voisi olla mukavaakin.
Ps. Tästä nyt sitten odottelemaan kauhutapaamista Herra Hermojenraastajan kanssa.