Meillä on tosiaan kädet ruvenneet löytymään. Tai onhan ne löytyneet jo aiemminkin siinä mielessä, että kovasti neiti on pikkuisia nyrkkejään tarkastellut lähietäisyydeltä. Lähemmäs kolmen kuukauden ikää mennessä ovat nyrkit ja jalat alkaneet kummatkin heilua ainakin kaksinkertaisesti entiseen verrattuna… Ja nyt sitten on alettu yrittää tarttua esineisiin.

Minä kun tuon pehmohelistimen lähietäisyydelle, saattaa hyvinkin pieni käsi kurottaa sitä ottamaan. Tosin helistimen lähes kaikki osat ovat vielä turhan suuria tytön käsiin, onneksi tuossa ko. pehmokoirassa on edes korvat sellaisia, että niihin jotenkuten pystyy tarttumaan. Tuttiinkin meillä saatetaan tarttua, ja harsoa on mukava pitää kädessä nukkumaan ruvetessa. Myös äidin hiukset on alkaneet kiinnostaa niinkin paljon, että äitiä uhkaa tätä menoa kaljuuntuminen ja tupee.
Postista tuli tänään tekstari-ilmoitus, jossa kerrottiin, että pakettini on saapunut perille, ja että sen voi tulla noutamaan. Pähkäilin hetken, mikä kumman paketti siellä nyt muka mahtaa olla, kunnes muistin, että tilasin sen puuhamaton. Toimitusajan kuvittelin olevan paljon pidempi, mutta hienostihan tuo palvelu näytti jälleen kerran pelaavan. Eihän siinä sitten voinut muuta kuin innostua ikään kuin koko matto olisi hankittu minua varten…
Koska tänään piisasi kiirettä, ei mattoa ehditty valitettavasti hakemaan. Viikon alusta olen kuitenkin skarppina hakemaan maton heti postin auetessa. Palan halusta ”pystyttää” maton, ja katsoa, mitä tyttö siitä tuumaa. Toivottavasti tykkää!