Puoleen päivään mennessä Rilli ei ollut edelleenkään vastannut tekstiviestiini mitään, jolloin päädyin kirjoittamaan hänelle vastaukseksi, että koska hän nyt ei ilmeisesti ole nähnyt aiheelliseksi vastata viestiini, tulkitsen asian niin, että tämä oli tässä. Pyysin myös anteeksi mahdollista erehdystäni tuon oletuksen suhteen ja toivotin kaikkea hyvää. Oikeastaan toivoin, ettei Rilli enää vastaisi, mutta väärässä olin.

”Laitoin sulle sähköpostia aiheeseen liittyen”, kuului vastaus. Tunteisiini luottaen puhisin mielessäni, että mikä kumma siinä on, että pitää laitella sähköposteja ja sitten kehotella lukemaan niitä ja tehdä kaikki asiat selviksi ikään kuin kautta rantain? Ja mikä siinä on, kun kommunikaatio ei voi olla suoraa? Suoruutta minä kaipaisin yli kaiken, enkä mitään ”Joo, siitä minun pitäisikin puhua. Odotahan, niin kirjoitan sinulle sähköpostia”. Perkele. (Anteeksi tämä asiaton kielenkäyttöni, mutta tuollainen nyt vain on minusta täysin järjenvastaista.)
Siellä Rilli sitten ilmoitti tavanneensa viime torstaina ihmisen, jonka suhteen oli aluksi epävarma, mutta jonka kanssa on nyt kuitenkin päättänyt katsoa tulevaisuuden korttinsa. ”Siinäkin suhteessa on omat haasteensa, joten valinta oli oikeasti todella hankala”, kirjoitti Rilli viestissään. Samalla hän voivotteli, kuinka kurjaa on laitella minulle tällainen viesti ennen Juhannusta ja mahdollisesti pilata minun reissunikin…
Siis mitä ihmettä? Ok, tokihan minusta tuntui hieman epämiellyttävältä, ettei toinen ole vaivautunut kertomaan ko. kiinnostuksestaan, sillä itse olen ollut näiden asioiden suhteen avoin. Kuitenkaan kyseisestä ihmisestä ei millään ole ehtinyt muodostua minulle niin tärkeää ja rakasta, että meidän olemattoman juttumme lopahtaminen vaikuttaisi ratkaisevasti reissuni sisältöön ja omaan mukavuuteeni, jne. Kirjoittelin hänelle sitten viestiä aiheeseen liittyen, ja kerroin hänelle omista tunteistani, joita tuossa edellä jo mainitsinkin. Lisäsin myös, että tämähän on yksi kokemus muiden joukossa, ja että mielestäni voidaan jatkaa ihan kaveripohjalta, kavereita kun ei koskaan ole liikaa. Rilliltä tuli sitten tyytyväisen oloinen vastaus takaisin.
Rillin tapaus on siis nyt käsitelty noilta osin, ja itselleni jäi kyllä ihan hyvä mieli – ja tunne siitä, että noin sen kuului mennäkin. Kun ei minulla tosiaan mitään kipinöitä hänen suuntaansa lennellyt, vaikka monien mielestä näin kuuluu jo ensimmäisellä tapaamisella käydä.