Koska kaikista maailman hulluista huolimatta haluan löytää sopivan elämänkumppanin, jolla ei ole asenneongelmaa tyttäreni suhteen, tapasin tuossa jokin aika sitten erään miehen. Kutsutaan häntä nyt vaikka sitten Rilliksi, sillä hänellä on rillit (mikä ei haittaa minua). Mies oli oikein mukavan oloinen, mutta kipinä jäi ainakin minun osaltani puuttumaan vielä tuossa vaiheessa. Syynä saattoi olla sekin, että miehellä oli mukanaan kolme pientä poikaansa (kaikki alle 5-vuotiaita) ja ensitapaaminen oli melkoista häslinkiä.
Tapaamisen jälkeen mies harmitteli sähläystä ja kertoi haluavansa tavata uudelleen. Kertoipa halunneensa pusunkin antaa, mutta kun siinä tosiaan oli sitä muuta hommaa…
Mietin itse pitkään, haluanko tosiaan tavata hänet uudestaan. Ei siksi, ettäkö miehessä olisi ollut jotain vikana, mutta pitäähän niitä omia tunteitaan kuulostella. Minä kun haluan tehdä ratkaisuni oikeasti rauhassa ja ilman kiirettä, ihan itseni ja lapsenikin takia. Tulin nyt sitten kuitenkin siihen tulokseen, että haluan tavata miehen uudelleen ilman ”muita”, jotta pääsen hänen kanssaan ihan oikeasti keskustelemaankin.
Tässä nyt ollaan sitten sitä toista tapaamista tehty ehkä pari viikkoa, mutta ei olla saatu aikaiseksi. Kumpikin on sopinut tapaamisia väsymyksen tai muiden kiireiden vuoksi. Minun puoleltani syynä on myös ollut välillä se, että miehellä on yksinkertaisesti mennyt liian myöhään, ja olen nähnyt parhaaksi unohtaa tapaamiset siltä iltamyöhältä.
Tänä päivänä sitten sain mieheltä tekstarin, jossa tämä kehotti lukemaan sähköpostit. Oli kuulemma lähettänyt postia, ja pyysi kommentoimaan viestiään. Konetta auki laittaessani uumoilin, että kyseessä saattaa olla sellainen ”Ei tästä mitään tule, unohdetaan koko juttu, kaikkea hyvää sinulle”- tyyppinen viesti, mutta ihmeekseni olin väärässä.
Joka tapauksessa mies haluaisi minun tekevän ratkaisuja sen suhteen, haluanko koettaa, tuleeko meistä pari, vai enkö halua. Lisäksi hän valitteli peruuntuneista tapaamisista kertoen, että hän kyllä kestää peruuntuneet tapaamiset, mutta kun hänen poikansa eivät sitä kestä. Samalla hän myös ilmoitti, ettei olisi kenenkään muun kohdalla kestänyt näin kauaa tällaista viestittelemällä tapahtuvaa tutustumisvaihetta. Joku muu kuulemma olisi jo ymmärtänyt, että minulla on toinen mies, mutta hän nyt jostain syystä luottaa minuun.
En ole vielä vastannut viestiin, sillä minun on nyt saatava miettiä tätä kaikkea ihan rauhassa. Mietittävää tässä kyllä onkin.
Ensinnäkin viestistä nousseita ajatuksiani:
- Ihan, kuin minä olisin itse perunut sovitut tapaamiset – onhan hänkin niitä perunut kertoen olevansa väsynyt. Ymmärrän tämän, sillä hän on töissä. Ilmeisesti minun tulisi kuitenkin aikatauluttaa arkemme sellaiseksi, että pääsemme ja ehdimme tapaamaan miestä poikineen silloin, kun heille parhaiten sopii. Tässä voisin jonkin verran skarpata ja tulla vastaan, mutta täydelliseen muiden tahtiin menemiseen en minäkään pysty, enkä tässä vaiheessa vielä rupeaisikaan.
- Onko muutenkaan hyvä idea esitellä alle 5-vuotiaille pojille potentiaalista naisystäväehdokasta heti ensitapaamisella? Tai yleensäkään näin alussa? Minulla ei ole mitään Rillin poikia vastaan, mutta mitä luultavimmin haluaisin oman tyttäreni (mikäli hän olisi sen ikäinen, että jo ymmärtäisi tällaisista asioista edes jotain) tapaavan mahdollisen tulevan miesystäväni vasta sitten, kun suhde olisi jo oikeasti vakaammalla pohjalla. (Nythän oli kyse vasta ensitapaamisesta.)
- Mikä ihmeen viestittelyn välityksellä tapahtuva tutustumisvaihe? Minun mielestäni tutustumisvaiheemme ei ole tapahtunut vielä oikein minkään välityksellä. Viestitelleet me kyllä olemme, mutta alussa vaihdettujen sähköpostien jälkeen tekstiviestittelyksi siirtynyt viestintä ei ole kyllä mielestäni sisältänyt minkäänlaista tutustumista. Tutustuminen ja päivän tapahtumien yhteenveto ovat mielestäni kaksi eri asiaa.
- Joku toinen, mitä ihmettä? Tämä sai niskakarvani pystyyn. Ihan oikeasti, en pidä tippaakaan siitä, että heti alussa aletaan esittämään moisia spekulaatioita, epäilyitä, tai ryhtymään mustasukkaisiksi tai omistushaluisiksi. Tässä lienee kyse lähinnä spekulaatiosta, mutta ei kuulosta sekään kovin hyvältä minun korvaani.
Mieleen nousseita ajatuksia miehestä:
- Jos olen oikein ymmärtänyt, Rilli on eronnut noin vuosi sitten. Jokin aika sitten hän kertoi myös ”olleensa ilman” noin vuoden verran. Tästä vedän sen johtopäätöksen, ettei miehellä ole ollut suhteita eronsa jälkeen. Onko se taas sitten hyvä asia? Ei välttämättä. Sehän toki voi kertoa miehestä sen, ettei hän ole jokanaisen sänkyyn hyppivää sorttia tai muutenkaan mikään pelimies, mutta tuollaisen kuvan olen saanut hänestä kyllä muutenkin. Samalla suhteiden tai lyhytaikaisten juttujen kokonaan puuttuminen eron jälkeen voi tarkoittaa sitäkin, että hän ei ole yksinkertaisesti ollut niihin valmis. Minä en ainakaan halua laastariksi, enkä lähteä mihinkään ”laastarisuhteeseen” ja haavoittaa siinä itseäni, mutta kuinka saisin tämän viestittyä miehelle ymmärrettävästi?
- Tuossa jo nousikin esiin ajatukseni siitä, ettei mies ole välttämättä ollut valmis uusiin suhteisiin tai lyhytaikaisiin juttuihin. Tämä tietysti nostaa mieleeni kysymyksen siitä, mitkä ovat hänen todelliset asenteensa ja tunteensa suhteessa entiseen kumppaniin ja eroon.
Tämä siksi, että Rilli on muutamaan otteeseen puhunut entisestä kumppanistaan, eikä siinä mikään olisi sinänsä kiinnittänyt huomiotani, ellei hän olisi tehnyt sitä niin ärsyyntyneeseen ja negatiiviseen sävyyn. Suunnilleen kaikki, mitä entinen kumppani tekee, kuulostaa olevan väärin, ja kaikki hänen tekemisensä tuntuvat ärsyttävän tai aiheuttavan Rillissä muita negatiivisia tuntemuksia.
Kertaalleen Rilli tuossa taisi mainitakin, että aikoo kyllä vielä joskus mennä käymään entisen kumppaninsa luona kahvilla, mutta vielä ei ole sen aika. Väistämättä moinen ilmaisu antaa aihetta kysymykselle siitä, onko ero sittenkään aivan selvä asia Rillille, ja onko hän tosiaan valmis uuteen suhteeseen, ainakaan tositarkoituksella?
- Olen tässä jo ennen tuota viestiäkin pohtinut, mahtaako miehellä olla erilainen mielipide etenemisestä kuin minulla. Koska olen itse särkenyt sydämeni valitettavan monta kertaa ja tullut sitä kautta myös verisesti loukatuksi useita kertoja, olen päättänyt olla varovainen jo ihan senkin vuoksi. Lisäksi hidas eteneminen on omiaan minulle tyttäreni vuoksi, ainakin näin aluksi… Olen käsittääkseni tuonut tämän esille aika selkeästi, mutta minusta tuntuu, ettei Rilli ainakaan ole tätä oikein ymmärtänyt.
Tuossa taannoin hän mainosti, ettei tosiaankaan aio painostaa minua seksiin, mutta samaan hengenvetoon ilmoitti kuitenkin olevansa valmis kuin partiopoika, koska hän on ollut ”niin kauan ilman”. Ajatukseni keskustelusta jäivät hieman ristiriitaisiksi.
- Rilli haluaisi meidän kyläilevän toistemme luona mahdollisimman nopeasti. Ok, hänellä on kolme pientä poikaa, joten uskoisin hänen olevan ihan inhimillinen ja tavallisen mukava ihminen. Tästä huolimatta haluaisin todellakin tavata joitakin kertoja jossain aivan muualla, kuin kummankaan kotona… ihan vain varmuuden vuoksi. Periaatteessa haluaisin myös, että kotiini tulevat ihmiset ovat tietyllä tapaa ”erityisiä” ihmisiä elämässäni, eli en haluaisi pitää kotiani markkinapaikkana, avoimena kenelle tahansa… Mahdollisesti tämä kuulostaa typerältä, mutta minulle koti on muutakin kuin paikka, missä nukun, syön, peseydyn ja elän. Sillä on minulle paljon muutakin arvoa, jota en osaa kyllin hyvin kuvailla sanoin.
Ja siinäpä ne sitten taitavat ollakin, suurimmaksi osaksi… Kuten näkyy, tässä on paljon sellaisia ”mutta”- kohtia, jotka ovat osin hämärän peitossa. En todellakaan tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä tai mitä minun pitäisi miehen lähettämään viestiin kommentoida. Kai tässä on tosiaan sellainen miettimisen paikka, ja kyllikseni mietittyäni olen valmis vastaamaan hänelle.
Kyllä, haluan tosiaan löytää ihmisen, jonka kanssa voisin jakaa arkeni ja juhlani, iloni ja suruni. Ei, Rillissä ei tosiaan ole mitään vikaa, ei ulkonäöllisesti eikä muutenkaan… mutta ehkä meidän ajatusmaailmamme eivät täysin kohtaa siinä määrin, kuin pitäisi.
Voi huokausten huokaus, miksi tämän pitää olla niin hankalaa?
Kommentit